Lasse Paakkonen

Ylen Hiihtäjät – blogi

Noin kaksi kuukautta olisi tätä kautta vielä jäljellä. Aika etenee uskomattoman nopeasti. Harjoittelukauden alkaessa tuntuu, että kuukaudet matelee ja kisakauteen on ikuisuus. Nyt kun on kisakausi päällä juoksee tahtia, jossa itsellä on tiukkaa pysyä mukana.

Olen viime aikoina sairastellut flunssaa mikä on hieman haitannut valmistautumista kevään koitoksiin. Onni kuitenkin onnettomuudessa, sillä Suomessa on ollut viime viikot kova pakkasjakso, joten täysipainosta harjoittelua ei kuitenkaan olisi pystynyt tekemään. Tällä hetkellä tilanne on tasapainossa ja olo täysin terve.

Monesti tiedonnälkäiset ihmiset kysyvät minkälainen on sprinttikisapäivä kokonaisuudessaan. Lähtökohtaisesti kaikki urheilijat suorittaa perustoimenpiteet, mutta pieniä eroavaisuuksia käytännön toimissa urheilijoiden välillä tietenkin on. Itselläni aamu alkaa 3,5 tuntia ennen sprinttilähtöä noin varttitunnin aamulenkillä, josta meno jatkuu suoraan aamupalalle. Kisapaikalle suuntaan noin 1,5h ennen starttia ja siitä alkaa suksien testaus. Edeltävänä päivänä olen valinnut noin viiden parin testistä 2-3 parasta paria kisa-aamun testiin. Kun kisaan on löytynyt “ykköspyssy” alkaa rauhallinen verryttely, jonka jälkeen on aika tehdä “aukaisut”. Normaalisti aukaisuissani hiihdän 5-10 minuuttia vauhtikestävyys-alueella ja pienen palautuksen jälkeen vauhdikkaampi veto, jossa tarkoitus hieman rapata hengityselimistöä hereillä. Vedon loppuessa aikaa lähtöön on noin 20 minuuttia ja tämän ajan käytän lämmön ylläpitämiseen. Aika-ajon jälkeen teen nopeasti verryttelyn kestoltaan 15-20 minuuttia. Aika-ajon ja 1. erän välissä on aina enemmän aikaa, joten siinä ehtii hetkeksi nostaa jalat ylös ja ottaa hieman “helppoa”. Ennen ensimmäistä erää teen rauhallista verryttelyä hiihtäen ja lyhyen vauhtikestävyysvedon, jotta kroppa olisi taas hereillä tauon jälkeen. Alkuerän jälkeen erien välissä ei ole enää aikaa tehdä muuta kuin verrytellä rauhallisilla vauhdeilla ja pitää lämpöä yllä. Finaalin jälkeen on edessä loppuverryttely noin 25-30 minuuuttia ja illalla käydään vielä lyhyt juoksulenkki.

Kokonaisuudessaan sprinttikisapäivään tulee fyysistä suorittamista monta tuntia, jos on vetänyt kisan “päätyyn” eli finaaliin saakka. Voihan se olla, että kisa päättyy jo aika-ajoon ja silloin edetään hengellä kolme minuuuttia ja kotia, mutta yllä toimenpiteistä lyhyt kuvaus kun vedetään päätyyn saakka. Oman twistinsä kisapäiviin tuo lisäravinteiden nauttiminen kisapäivän aikana, mutta ei riitä tähän blogiin tilaa sen läpi käymiseen, mutta ehkä ensi kerralla, jos lukijoita kiinnoistaa.

Nyt alan pakkaamaan, sillä lähden tänään Skandinavia-cupiin Viroon. Matkoina on perinteisen sprintti ja 15 kilometriä samalla tyylillä. Musiikin pauhatessa kaiuttimista alan lyömään kamoja kasssiin ja suuntaan naamani kohti Albua..

-Lasse Paakkonen

Vaihdelaatikon virittelyä

Istun kotona vaikkei tämä ollut suunnitelmissa. Ulkona sataa vettä ja lunta on vaan vähän, pimeys on läsnä vankasti vuorokauden ympäri. Alunperin suunnitelmissa oli leireillä Keski-Euroopassa ennen Roglan maailmancupia, mutta suksi ei liikkunut viime viikonloppuna toivotulla tavalla Davosissa. Palasin siis kotiin Roglan maailmancupin sijaan, kun ei tullut lippua kisoihin.

Viime kirjoitukseni jälkeen olen hiihtänyt kolmena viikonloppuna maailmancupia. Kaksi edellistä ei ole mennyt toivotulla tavalla ja tunne on ollut, että vauhdintuotosta puuttuu yksi vaihde. Tulokset eivät ole olleet katastrofeja, muttei ne mieltä ole saaneet kirkkaaksi vaikka miten päin tuloslistaa kääntelee. Onneksi Rukalla sain kuitenkin itseä tyydyttävän tuloksen (14.) sprintissä eli maailmancupin pistetili on sentään auki.

Vaikka tulostaso on ollut vielä odotettua hieman heikompi on tilanteessani myös positiivisia piirteitä. Terveydentilani on nimittäin tällä hetkellä kohtalaisen hyvä. Terveyttä osaa arvostaa vaikean ja rikkonaisen viime talven jälkeen. Kun huipulle pyrkii niin terveys on kaiken perustana. Sairaana on turha rypistellä tai ainahan rypistellä voi, mutta eihän se lintukaan hyvin lennä siipirikkoisena. Terveys onkin asian mihin tavoitteelliset urheilijat kiinnittävät erityisen tarkasti huomiota.

Seuraavaan tärkeään kisaan on reilusti aikaa. Nyt on siis aikaa tehdä hyvä harjoitusjakso ja viritellä vaihdelaatikko kohdilleen. Tunne on kuitenkin tekemisessä sellainen, että vauhdin löytyminen ei ole kaukana. Kausi on kuitenkin vasta nuori ja paljon ehtii vielä tapahtua ennen kuin keväällä hanget sulaa. Uskon vahvasti sihen, että pystyn tekemään jo tammikuussa kovia kansainvälisiä tuloksia.

Joulu pukkaa jo vahvasti päälle ja on aina mukava rauhoittua Joulun viettoon. Toivottavasti ehtisi siihen mennessä sataa reilusti lunta, jotta kunnon joulufiilis syttyisi. Joulussa nautin erityisesti syömisestä ja silloin annan itselleni luvan herkutella isolla kädellä. Harjoittelusta ei kuitenkaan pysty pitämään taukoa edes jouluna, mutta pystyypähän sitten herkuttelemaan isommilla annoksilla ja paremmalla omatunnolla. Tällaista joulun viettoa suosittelenkin kaikille!

-Lasse-

Ylen Hiihtäjät – blogi

Oloksen tykkihiihdot avasi menneenä viikonloppuna kansainvälisen kilpailukauden. Paikalla oli kaikki kynnelle kykenevät suomalaiset ja paljon ulkomaalaisia vahvistuksia. Järjestävälle organisaatiolle kisojen pystyyn laittaminen vaati paljon ponnisteluja leudon sään takia, mutta kisat saatiin vietyä läpi ilman suurempia ongelmia.

Omalla kohdalla kisat eivät menneet täysin odotusten mukaan, mutta vireystila on mennyt askeleen parempaan suuntaan. Positiivisimpana asiana viikonlopusta jäi käteen sprintin 10. sija ja negatiivisimpana asiana siteen rikkoutuminen 10 kilometrin perinteisen kisassa. Välinerikko tapahtui heti kisan alussa, joten en missään vaiheessa päässyt mittaamaan omaa vauhtiani kunnolla. Siderikot ovat todella harvinaisia ja toivottavasti ei ihan hetkeen samanlaista tapahdu.

Nyt olen ollut Oloksen leirillä puolitoista viikkoa ja torstaina matka jatkuu kohti Vuokattia. Matkaan Vuokattiin valmistautumisleirille Rukan maailmancupiin. Odotan kyllä jo sormet syyhyten, että pääsen hienon kotiyleisön eteen tekemään kovia suorituksia. Ennen Rukaa hiihdän kisat vielä Vuokatissa, mitkä toimii hyvinä valmistavina treeneinä Nordic Openia ajatellen.

Me ollaan Rinttereiden kanssa marraskuun ajan mukana hyväntekeväisyyskampanjassa nimeltä Movember. Kampanjalla kerätään varoja miesten sairauksien tukemiseen ja erityisesti eturauhassyöpään. Kampanjan avulla saadut lahjoitukset menevät Hopea Rahasto-syöpäsaatiölle. Rinttereiden Mo Bro profiilin löydät tästä linkistä (http://mobro.co/rintterit) , jonka kautta voit tehdä lahjoituksia hyvään tarkoitukseen.

Movemberissä mukana olevat miehet sitoutuvat kasvattamaan viiksiä koko marraskuun ajan, joten he toimivat samalla kampanjan liikkuvina mainostajina. Rinttereillä viiksien kasvu on monen kirjavaa, mutta pääsääntöisesti heikkoa. Itsellä viiksien kasvu on porukan heikointa, tasoltaan jopa säälittävää. Tarvisisin ehkä 5 kuukautta, jotta saisin näkyviä tuloksia. Rukan maailmancupissa voitte sitten tsekata minkälaisiin tuloksiin ollaan päästy viiksien suhteen. Marraskuu siis etenee kohti joulukuuta viiksiä kasvatellessa.

-Lasse-

Movember

Heij! Lepopäivän kuluksi ajattelin ruuvata blogin kasaan. Tällä hetkellä vietän aikaa Jyväskylässä yrittäen palautella viime viikon kovasta rasituksesta. Tämän viikon ohjelmassa harjoittelu on maltillista. Pääharjoitus on kova voimatreeni ja sen ympärillä harjoitukset koostuvat huoltavista treeneistä. Tällä viikolla on ohjelmassa myös tenttiin lukua. Perjantaina ois henkilöstöjohtamisen tentti ja ajattelin käydä sen nyt rustaamassa kun paikkakunnalla olen. Se on harvinaista tähän aikaan vuodesta.

Viime viikolla oltiin sprinttimaajoukkueen kanssa leirillä Vuokatissa. Leirin päätteeksi avattiin myös kisakausi Suomen Cupin myötä. Leiri oli kokonaisuudessaan tosi kova, kun lasketaan kisat vielä mukaan. Kyseessä oli Speed Camp vol. 2, joten saatiin möykyttää tehoja melko kiitettävästi. Viikonlopun kisat kävivät vielä ennenkaikkea loistavina treeneinä. Tuloksena oli 4. sija sprintissä sekä viestissä. Sprintti oli osaltani kankeaa eloonjäämistaistelua. Sain kuitenkin taisteltua itseni finaaliin, joten sain alle neljä hyvää starttia. Kisan aikana sattui osalleni myös paljon tapahtumia, missä meni myös välineitä rikki. Ne kuitenkin kuuluu sprinttihiihtoon, mikä on lajin suola. Kova vauhti, paljon mies-miestä vastaan tilanteita ja tiukkoja taisteluja. I like it a lot!

Sunnuntaina hiihdettiin sitten viestit vapaalla tyylillä. Osuuksia oli kolme ja matkat 6km. Meidän joukkueessa hiihti 1. osuudella Heikki Palosaari ja 2. osuudella Jonne Seppänen. Itse toimin ankkurina. Kokonaisuutena hiihdimme joukkueena hyvin ja loppusijoitukseen saamme olla tyytyväisiä. Sijoittuminen kärkikolmikkoon ei ollu kuitenkaan kaukana ja optimaalisella onnistumisella se olisi ollut mahdollista. Oma hiihto tuntui vapaan hiihdoksi yllättävän rennolta. Pyrin hiihtämään teknisesti hyvin ja maltillisella alkuvauhdilla. Olin lopulta ankkuriosuuden nopein, mikä tyydytti itseäni.

Jo sunnunutaina pitäisi suunnata lumileirille. Paikkakunta ei kuitenkaan ole vielä varmistunut. Alunperin meidän piti mennä maajoukkueen kanssa Olokselle, mutta se on nyt kuitenkin epävarmaa. Lapin lumiolosuhteet eivät ole tällä hetkellä toivotunlaiset ja on mahdollista, että leiri pidetään Vuokatissa. Saa nähdä miten käy.

Niin ja me Rintterit osallistumme hyväntekeväisyyskampanjaan Movemberiin. Kyseessä on kampanja, jolla kerätään varoja miesten terveysongelmien, erityisesti eturauhassyövän tukemiseen. Käy lukemassa mistä on kysymys tästä linkistä. rintterit.fi/news?id=4549

-Lasse-

Ylen Hiihtäjät – blogi

Lokakuu on jo pitkällä. Lehdet tippuu puusta, päivät pimenee, vettä sataa ja tuuli mylvii isolla kädellä. Näihin tekijöihin peilaten syksy on ikävää aikaa. Hiihtäjillä ajatusmaailma ei kuitenkaan juokse samalla taajudella kuin monilla muilla. Hiihtäjillä on odottava tunnelma, mielet kirkastuu ja korvien väliä lämmittää talven tulo sekä lähellä kolkutteleva kilpailukauden avaus.

Kuluva kuukausi on sujunut itselläni suunnitelmien mukaan. Ramsaun leiriltä palatessani olin viikon kotona ennen seuraavaa leiriä, jonka jälkeen suuntasimme sprinttimaajoukkueen kanssa treenaamaan Suomen hiihdon “mekkaan” eli Vuokattiin. Toteutimme siellä poikkeuksellisen kovan treeniviikon onnistuneesti. Ohjelma leirillä koostui pääosin intensiivistä tehoharjoituksista. Esimerkiksi saman päivän aikana saattoi olla kaksi harjoitusta, joissa liikuttiin maksimaalisella kestävyysalueella. Se on normaaleista harjoitusmetodeista poikkeavaa, mutta olemme ryhmänä täysin sitoutuneet siihen ja luotto omaan tekemiseen on 100 %. Sprinttereillä on oma ohjelma lokuussa ja palaamme Vuokattiin toiselle “speed campille” ensi maanantaina. Ohjelma on samanhenkinen kuin mennyt leiri, mutta sitä sävyttää Suomen Cupin osakilpailut leirin lopussa. Näiden “speed campien” suunnittelusta vastaa sprinttimaajoukkueen vastuuvalmentaja Niklas Grön ja ohjelmat pohjautuu ruotsalais-norjalaisesta harjoitusfilosofiasta.

Kisakausi starttaa uuden kilpailusarjan Suomen Cupin myötä 29.-30.10 Vuokatissa. Ylen televisioima kilpailusarja on toivottu uudistus kansalliseen kilpailujärjestelmään. Itse tulen osallistumaan osakilpailuihin aina mahdollisuuksien mukaan eli käytännössä olen viivalla Suomen Cupissa, jos en ole edustustehtävissä maailmancupissa. Vuokatissa matkoina ovat sprintti ja viesti. Tässä vaiheessa kautta kilpailut toimivat ennenkaikkea hyvinä harjoituksina, mutta odotan todella mielenkiinnolla kilpailusarjan avaavaa kisaviikonloppua ja on mahtavaa päästä ottamaan kollegoista mittaa numerolappu rinnassa. Tiedossa on kovatasoiset kisat ja saa nähdä miten kausi hyrähtää käyntiin.

-Lasse-