Lasse Paakkonen

Polttaa

Elämme jännittäviä aikoja. Tai enpä minä teistä lukijoista voi sanoa aiheuttaako tämä vuodenaika teille sen suurempia sydämen tykytyksiä, mutta itselleni kylläkin. On nimittäin viisi päivää aikaa siihen, kun olen numerolappu päälläni odottamassa lähettäjän lupaa päästä irti, irti lähtöviivalta jolloin pitkä odotus päättyy ja kisakausi tärähtää käyntiin. Kilpailut käydään Oloksella ja hiihdän siellä perjantaina sprintin ja lauantaina 15 kilometriä. Molemmat kisat käydään perinteisellä tyylillä ja toimivat samalla karsintana Rukan maailmancupiin, joka hiihdetään tämän kuun lopussa. Tavoitteenani Oloksella on hiihtää kovempaa kuin koskaan aikaisemmin ja samalla lunastaa liput Rukan maailmancupiin. Sprintissä olisi hyvä näyttää itselle ja muille hiihtoa seuraaville vauhdin muuttuneen viime vuoden kansallisen kärjen vauhdista kansainvälisen tason vauhdiksi. Vauhtiani pääsenkin vertaamaan ihan maailman huippuja vastaan, sillä totutusti Oloksella on ollut maailmanluokan karkelot, joita säestää useat maajoukkueet ympäri maailman.

Tämän hetken olinpaikkani on Saariselkä ja meneillään on leiri yhdessä maajoukkueen kanssa. Aika peruskuviolla ollaan viety leiriä eteenpäin ja fiilis omassa tekemisessä on ollut hyvä. Tänään tein leirin kovimman harjoitukseni yhdessä Venäjän sprinttimaajoukkuuen kanssa ja ohjelmana oli harjoituskisa ja matkana minulle mieluisin eli sprintti. Mukaan kisaan ei muita ”ulkomaalaisia” minun lisäksi ilmaantunut ja vastaan sain vajaa 20 Venäjän sprinttiarmeijan jäsentä. Lopputulos oli suotuisa itänaapurille ja jouduin tyytymään tappioon suuremman edessä. Vaikka lopputulos ei tyydyttänyt oli treenissä paljon positiivisiakin asioita, kuten aika-ajon 3. sija voittajalle 0,2 sekkaa jääneenä. Kuitenkin ensi viikon perjantaina on päivä, jolloin hiihtovauhti mitataan virallisesti ja on todennäköistä, että pystyn lyömään paremmin kiilaa Venäjärintamaan yhdessä muiden suomalaisten sprinttereiden kanssa.

Näyttämisen halu tällä hetkellä on kovempi kuin koskaan ja polte kilpahiihtoon kuumempi kuin aikaisemmin. Näillä fiiliksillä menen lauleskellen kohti ensi viikonloppua ja lauantain kisan jälkeen selviää jatkuuko laulu duurissa kohti menestyksekästä talvea.

-Lasse-

Puolihullu syksy

Helou! Viikot taas vierii ja talvi tekee tuloaan. Syksy on tällä hetkellä parhaimmillaan ja nautin tällä hetkellä kyseisen vuodenajan tarjoamista hetkistä Vuokatin tutuissa maisemissa.

On mennyt kolme viikkoa viime kirjoituksesta ja siihen väliin on mahtunut paljon laadukasta harjoittelua. Tein Ramsaun jälkeen voimajakson, johon sisältyi yhteensä 8 saliharjoitusta reilun kahden viikon pätkälle. Hyvin lopulta rauta nousikin kunhan sain ensin hermoston hereille ja loppua kohden tekeminen vain parani. Voimaharjoittelun ohella tietysti tuli tehtyä kaikenlaista muutakin harjoittelua, kuten rullahiihtoa, sauvarinnettä ja juoksuharjoituksia. Tulipahan tehtyä uus oma ennätyskin Jyväskylän Sarvivuoren sauvarinteessä. Myös yhdet kisat kävin luukuttamassa. Kisapaikkana oli Kemoran moottorirata Vetelissä ja matkana 15 km rullahiihtoa perinteisellä tyylillä. Olin lopulta hyvätasoisen kisan toinen Matu Strandvallin jälkeen, jolta otin pannuun loppukirissä. Todella mukavaa oli kisailla ja muutenkin oli hyvin järjestetty tapahtuma. Niin ja mainitaan vielä, että olin viime viikolla pelaamassa puulaakijalkapalloa muutaman pelin ja hauskaa oli. Pelasin Pörssin joukkueessa, joka koostui toinen toistaan paremmista pelaajista. Saa nähdä jatkuuko pelit vielä huomisen jälkeen, jolloin pojat pelaavat viimeisen ja ratkaisevan runkosarjaottelun.

Nyt siis olen ollut perjantaista saakka Vuokatissa ja harjoitteluseura täällä on maailmanluokkaa. Leiri alkoi osaltani hyvin kun tein reilun ennätysparannuksen Vuokatin vaaran testijuoksussa. Eilen oli ohjelmassa perusharjoittelua ja tulipahan vedettyä hauska ”pikkukova” treeni Lassilan Kallen kanssa. ”Pikkukovalla” tarkoitan kovavauhtista harjoitusta, jossa vedetään kokoajan reipasta vauhtia ja meillä se eilen tarkoitti, että vauhti oli selvästi peruskestävyyden ylärajoilla ja vauhtikestävyyden puolellakin leivottiin hyvän aikaa. Tänään sen sitten huomasi, että ei se välttämättä ole rintterin herkkyydelle paras mahdollinen harjoittelumuoto jos seuraavana aamuna on 4×3 min kisavauhtia perinteisellä tyylillä. Aika unessa nimittäin oli kroppa ja lihakset tehottomat eilisen jälkeen. Välillä on kuitenkin mukava hullutella ja tehdä normaalista poikkeavia harjoitteita. Tasapaksulla harjoittelulla saavutetaan vain ja ainoastaan keskinkertaisia tuloksia, joten puolihulluja treenejä on välillä hyvä uskaltaa tehdä.

Kysymyksiä ja kommentteja osoitteeseen (Sinun täytyy laittaa JavaScript päälle nähdäksesi sähköpostiosoitteen

-Lasse-

Korkealentoista rallattelua

Jalkojen alla on tällä hetkellä Suomi, Jyväskylä ja oma koti. Ramsaun leiri on siis takana ja muutaman päivän olen ehtinyt palautua rypistyksestä Itävallassa.

Tämä oli nyt neljäs kerta kun leireilen Ramsaussa. Edelliset kolme kertaa noudattivat hyvin pitkälti samaa kaavaa, jolloin asuimme ”korkealla” (1650m) ja harjoitus vauhtien kanssa piti olla tosi tarkkana, koska palautuminen noin korkealla on hidasta. Nyt majoituspaikkamme oli noin 1000 metrissä ja eron kyllä huomasi aikasempiin leireihin. Palutuminen oli nopeampaa ja sehän tarkoitti sitä, että treeneissä sai hullutella enemmän, sai vetää ”pikkukovaa” ja siitä minä tykkään. Hulluttelun taso oli kuitenkin lopulta hillittyä keskitasoa kun vertaa siihen mitä täällä merenpinnan tulee joskus tehtyä.

Päiväohjelma leirillä oli herätys klo 6.45 → aamupalalle, päivän eka treeni( aina hiihtoa) 8.15, lounas 11.45, välipala 15.00, päivän toinen treeni ( rullahiihtoa, juoksua, voimaharj..) 16.00, päivällinen 18.30, iltapala 21.00. Tällä rytmillä paukutettiin sit menemään yhtä päivää lukuunottamatta, jolloin oli lepopäivä. Lepopäivänä käytiin jätkien kans lätkimässä golfia ja tuloksena olit muutaman kerran menetetyt hermot ja yksi birdie. Pelejä säesti hienosti vankka vesisade, joka saikin osan porukastamme vetäytymään hotellihuoneen lämpöön.

Treenien kulku Ramsaussa oli ihan hyvää. Pystyin pitään reipasta vauhtia helposti ja samalla hapot pysyivät kontrollissa. Kunnon kanssa tällä hetkellä ei ole mitään ongelmaa ja kaiken perusteella olen paremmassa kunnossa kuin ennen tähän aikaan vuodesta. Leirin pääharjoitukset olivat rullahiihtäen tehdyt sprinttitreenit. Kulku niissä oli kohtalaista, mutta kyllähän minä turpaan otin tasatyöntöloppukireissä. Tasatyöntö onkin tällä hetkellä suurin huolenaiheeni hiihdon suhteen. Minulla on tasatyönnössä ajoitusvirhe, joka tarkoittaa sitä että voimantuotto työnnön lähtövaiheessa on hyvin heikkoa. Onneksi asia on tiedossa miten tulisi työntää, mutta virhettä ei ole helppoa korjata tuosta vain kun olen samalla tekniikalla jauhanut varmaan viimeset 6 vuotta. Aikaa onneksi vielä on ja uskon tekniikan loksahtavan kohdilleen ennen ku on numerolappu rinnassa ekaa kertaa tälle kaudelle.. Heh, juttuhan kuulostaa ihan jonkun keihäsmiehen tarinalta, jolla on legendaarinen ”tekniikkavirhe”.

Nyt Ramsaun jälkeen ohjelmassa on ollut muutama keveyempi harjoitus ja yksi kova tehotreeni, jonka toteutin rullahiihtäen. Seuraavat kaksi viikkoa vietän aikaa nyt täällä Jyväskylässä ja harjoittelussa on teemana kova voimaharjoittelu. Sekaan mahtuu tietenkin perusharjoittelua kohtalaisen paljon ja muutama kova tehoharjoitus. Tarkkaan en tiedä vielä minkälaisia tehoharjoituksia on luvassa, mutta toiveissa on jotain todella kovaa ajoa missä ei tarttisi rajoittimia käyttää. Tarkempi ohjelma tulevalle parille viikolle selviää huomenna kun pidän puhelinpalaverin valmentajani Risto ”Rise” Kittilän kanssa. Raporttia päivien kulusta tulee viikon kuluttua ja katsotaan sitten miten maailma makaa, nousiko se rauta ja oonko päässy hulluttelemaan hyvän ystäväni maitohapon kanssa.

Kirkkain mielin jatkan rallattelua kohti kisakautta.

-Lasse-

Korkealentoista rallattelua

Jalkojen alla on tällä hetkellä Suomi, Jyväskylä ja oma koti. Ramsaun leiri on siis takana ja muutaman päivän olen ehtinyt palautua rypistyksestä Itävallassa.

Tämä oli nyt neljäs kerta kun leireilen Ramsaussa. Edelliset kolme kertaa noudattivat hyvin pitkälti samaa kaavaa, jolloin asuimme ”korkealla” (1650m) ja harjoitus vauhtien kanssa piti olla tosi tarkkana, koska palautuminen noin korkealla on hidasta. Nyt majoituspaikkamme oli noin 1000 metrissä ja eron kyllä huomasi aikasempiin leireihin. Palutuminen oli nopeampaa ja sehän tarkoitti sitä, että treeneissä sai hullutella enemmän, sai vetää ”pikkukovaa” ja siitä minä tykkään. Hulluttelun taso oli kuitenkin lopulta hillittyä keskitasoa kun vertaa siihen mitä täällä merenpinnan tulee joskus tehtyä.

Päiväohjelma leirillä oli herätys klo 6.45 → aamupalalle, päivän eka treeni( aina hiihtoa) 8.15, lounas 11.45, välipala 15.00, päivän toinen treeni ( rullahiihtoa, juoksua, voimaharj..) 16.00, päivällinen 18.30, iltapala 21.00. Tällä rytmillä paukutettiin sit menemään yhtä päivää lukuunottamatta, jolloin oli lepopäivä. Lepopäivänä käytiin jätkien kans lätkimässä golfia ja tuloksena olit muutaman kerran menetetyt hermot ja yksi birdie. Pelejä säesti hienosti vankka vesisade, joka saikin osan porukastamme vetäytymään hotellihuoneen lämpöön.

Treenien kulku Ramsaussa oli ihan hyvää. Pystyin pitään reipasta vauhtia helposti ja samalla hapot pysyivät kontrollissa. Kunnon kanssa tällä hetkellä ei ole mitään ongelmaa ja kaiken perusteella olen paremmassa kunnossa kuin ennen tähän aikaan vuodesta. Leirin pääharjoitukset olivat rullahiihtäen tehdyt sprinttitreenit. Kulku niissä oli kohtalaista, mutta kyllähän minä turpaan otin tasatyöntöloppukireissä. Tasatyöntö onkin tällä hetkellä suurin huolenaiheeni hiihdon suhteen. Minulla on tasatyönnössä ajoitusvirhe, joka tarkoittaa sitä että voimantuotto työnnön lähtövaiheessa on hyvin heikkoa. Onneksi asia on tiedossa miten tulisi työntää, mutta virhettä ei ole helppoa korjata tuosta vain kun olen samalla tekniikalla jauhanut varmaan viimeset 6 vuotta. Aikaa onneksi vielä on ja uskon tekniikan loksahtavan kohdilleen ennen ku on numerolappu rinnassa ekaa kertaa tälle kaudelle.. Heh, juttuhan kuulostaa ihan jonkun keihäsmiehen tarinalta, jolla on legendaarinen ”tekniikkavirhe”.

Nyt Ramsaun jälkeen ohjelmassa on ollut muutama keveyempi harjoitus ja yksi kova tehotreeni, jonka toteutin rullahiihtäen. Seuraavat kaksi viikkoa vietän aikaa nyt täällä Jyväskylässä ja harjoittelussa on teemana kova voimaharjoittelu. Sekaan mahtuu tietenkin perusharjoittelua kohtalaisen paljon ja muutama kova tehoharjoitus. Tarkkaan en tiedä vielä minkälaisia tehoharjoituksia on luvassa, mutta toiveissa on jotain todella kovaa ajoa missä ei tarttisi rajoittimia käyttää. Tarkempi ohjelma tulevalle parille viikolle selviää huomenna kun pidän puhelinpalaverin valmentajani Risto ”Rise” Kittilän kanssa. Raporttia päivien kulusta tulee viikon kuluttua ja katsotaan sitten miten maailma makaa, nousiko se rauta ja oonko päässy hulluttelemaan hyvän ystäväni maitohapon kanssa.

Kirkkain mielin jatkan rallattelua kohti kisakautta.

-Lasse-

Matalapaineen kautta korkealle

Viikot vierii ja maisema on taas vaihtunut. Olinpaikkana tällä hetkellä Jyväskylä ja vielä reilun viikon olen täällä ennen seuraavaa leiriä. Tiistaina loppunut leiri Vuokatissa kesti 10 vuorokautta ja melkoinen ”härkäleiri” tulikin vietettyä ja kaikki sujui ilman ongelmia. Myös Aateli Racen sain vietyä kunnialla läpi. Tulos kisassa ei mitään hurraa huutoja aiheuta, mutta harjoituksena se oli erinomainen. Yleensä kesäisin olen ollut tuloksellisesti niin sanotusti ” varjojen mailla” joten voin todeta kuitenkin, että kovemmassa kunnossa olen tähän aikaan vuodesta kuin aikaisempina vuosina samaan aikaan. Niin itse kisan tuloksiin. Vuokatin vaaralle hiihdetyn prologin, 4,5 kilometrin juoksun ja 15 kilometrin rullahiihdon jälkeen loppusijoitus oli Sami ”Musti” Jauhojärven voittamassa kisassa 18. Paljon parempaankin oli saumat, mutta hitsasi lopussa perinteisesti pakarat aika pahasti noustessa Vuokatin vaaralle mikä ei tosin ollut yllätys. Mielellään olisin taistellut kärkisijoista, mutta tuossa oli tämän hetkinen kuntoni ja  that´s it. Onneksi talvi on kuitenkin se milloin mitataan hiihtäjän oikea taso.

Vaikka itse leiri meni todella hyvin niin palautuminen ”härkäleiristä” on ollut hieman hidasta. Kun ottaa huomioon leirin kokonaisrasituksen niin se on kyllä ymmärrettävää, mutta silti hieman syö miestä kun pitää ottaa hieman suunniteltua kevyemmin. Ei saa Lasse nyt hullutella treeneissä. Koko kesän on ollutkin koko ajan sellainen olo, että kestän melkein minkälaista harjoittelua vaan. Nyt ohjelmassa on ollut kevyitä huoltoharjoituksia, jolla varmistetaan ettei tule ylikuormitustilaa. Välillä on pakko mennä hiljaa, että voi mennä joskus kovaa.

Reilu viikon vielä tallustelen Suomen maaperällä ja sitten kutsuu jo Ramsau, Itävalta. Olen ollut nyt kolmena edellisenä vuotena harjoittelemassa ”korkealla” ja minulla on ainoastaan hyviä kokemuksia niistä leireistä. Tänä vuonna menen Itävaltaan yhdessä maajoukkueen kanssa ja tiedossa on taas uskomattomia maisemia, loistavaa treeniseuraa ja motivaatiota kohottavaa irtiottoa Suomen tuttuihin, mutta silti rakkaisiin maisemiin.

Sitten on yksi asia mitä halun tarkentaa teille lukijoille itsestäni. Asuinpaikkakuntani on nykyään Jyväskylä ja edustan Oulun Hiihtoseuraa. Näistä huolimatta kotipaikkakuntani on edelleen RAAHE. Siellä olen syntynyt ja aina olen kirjat Raahessa pitänyt, vaikka olen välillä asunut mm. Lahdessa ja nyt Jyväskylässä. Joten näillä mennään..

-Lasse Paakkonen from Raahe, Finland and whole world-